Ompelukone on ollut minulle aikamoinen monsteri. Ysiluokan päättärimekkotaistelun jälkeen vannoin, etten enää ikinä koske mokomaan vekottimeen. Meillä ei vain yhteistyö pelannut. Tänä keväänä erinäiset tarpeet (noh, haaveet) saivat minut yrittämään uudelleen. Ensimmäinen asia oli tilkkupeitto, jonka palaset olivat leikattuina ikuisuuden juurikin ompelukonevaihetta odottelemassa. Kun peitto sitten viimein valmistui (äidin korvaamattomalla tuella), helpotus ja innostus oli aikamoinen.

Käytin peittoon erilaisia värimaailmaltaan ja kuoseiltaan puhuttelevia kankaita. Toinen puoli on yksivärinen ruskea puuvilla(?)kangas. Välissä on ohut Ikean peitto.

Samoihin aikoihin vaihdoin sängynpäätykankaan, ja kuinkas ollakaan vanhat verhot eivät enää sopineet uuteen päätyyn. Verhokangasta metsästinkin sitten pitkään ja hartaasti. Lopulta verhokankaiden kanssa kotiutui ihanaa oranssia kangasta, joka huusi päästä tyynyiksi sohvalle (niin kuin niitä ei siellä jo ennestään olisi ollut tarpeeksi). Pikkuhiljaa koko kämppä saikin uuden ilmeen. Vanhasta ilmeestä ei onneksi olekaan kuvia säilynyt.

Lautakuosinen sängynpäätykangas on Ikeasta, verhokangas ihanasta paikallisesta kangaskaupasta.

 

Poltettu oranssi taitaa olla yksi uusista suosikkiväreistäni :3